Ravitsemuksen merkitys iäkkäille ja muistisairaille

Ravinnolla on merkittävä vaikutus ikääntyvän henkilön hyvinvointiin. Riittävä energian, proteiinien sekä vitamiinien ja hivenaineiden saanti tukee niin fyysistä kuin psyykkistä hyvinvointia. Se vaikuttaa myös aivoterveyteen ja sitä kautta muistiin.

Usein vanhat ruokatottumukset, sairaudet ja vaikkapa yksinäisyys rajoittavat ruokavaliota. Ruokailuvälit ovat liian pitkiä, annokset liian pieniä ja ruoka yksipuolista.

Huonolla ravitsemustilalla on selkeitä fyysisiä vaikutuksia kuten tulehdussairauksien lisääntyminen, iho-ongelmat ja haavojen paranemisen hidastuminen sekä ennen kaikkea lihaskato, joka aiheuttaa kaatumisia.

Huono ravitsemustila vaikuttaa heikentävästi myös mielialaan ja voi aiheuttaa jopa masennusta.
Ravitsemus
Ravitsemus

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota?

  • useita aterioita päivässä
  • jokaiselle aterialle jotakin proteiinia (kala, kana, liha, kananmunat, maito, juusto, rahka, raejuusto, pavut ja herneet, sienet, pähkinät)
  • kuituja (kasvikset, hedelmät, kokojyvätuotteet, leseet)
  • vitamiineja (hedelmät, marjat, kasvikset)
  • hyvälaatuista rasvaa
  • ruoka esille selkeästi ja kauniisti
  • riittävä maustaminen
  • seuraa ruokailuun, yksin ruoka ei maistu

Säännöllinen ruokarytmi ja riittävä energian saanti vaativat usein ensimmäisenä korjaamista.

Yksi ateria päivässä ei riitä vanhukselle. Usein ajatellaan, että jos liikkuu vähän, on energiantarvekin pieni.

Iän myötä ruoka-aineiden imeytyminen heikkenee eikä elimistö pysty hyödyntämään vitamiineja ja muita tärkeitä aineita tehokkaasti. Siksi vanhuksen ja muistisairaan ravinnon laatu ja määrä ovat tärkeitä.
Iäkkään henkilön ruokavaliossa on melko usein paljon huonolaatuisia hiilihydraatteja, kuten valkoisia jauhoja ja sokeria sisältäviä tuotteita. Kasviksien määrä on vähäinen, samoin proteiinien. Huonot hampaat, kipeä suu tai huono vatsantoiminta ovat voineet karsia ruokavaliosta tuoreet marjat, hedelmät, kasvikset ja kokojyväviljan.

Muutoksia kannattaa tehdä pienin askelin. Lisätään ruokamäärää vähitellen, kartoitetaan mikä maistuu ja mikä ei. Jos vanhus on aliravittu, vaihdetaan rasvattomat tuotteet rasvaisiin. Tarvittaessa voidaan myös käyttää apteekista saatavia täydennysravintovalmisteita, esimerkiksi kuureina.

Kun ei muista tai halua syödä

Muistisairaus voi vaikuttaa jo alussa makuaistiin, jolloin ruokahalu luonnollisesti huononee. Usein muistisairauden ensimmäisiä merkkejä ovat ruoanvalmistustaitojen unohtuminen, myöhemmin unohtuu myös syöminen, sillä muistisairas ei tunnista olevansa nälkäinen tai janoinen.

Yhdessä tekeminen ja hienovarainen auttaminen esimerkiksi ruoanlaitossa tai kodin askareissa auttavat muistisairasta hallitsemaan omaa elämäänsä. Syömisestä voi muistuttaa erilaisilla hälytyksillä, puhelimitse tai muistilapuilla – riippuen siitä, mikä on henkilölle luontevinta.

Tärkeää on myös miettiä vanhuksen persoonaa ja mieltymyksiä - mitkä asiat ruokailussa ja ruoassa ovat olleet hänelle ennen tärkeitä.  Jollekin kattaus on puoli ruokaa, toinen on tottunut matkustelemaan ja syömään eksoottisiakin herkkuja tai ollut itse hyvä kokki. Saattaa olla, että einesruoat, muovirasiat ja ruokapalvelun neutraali ruoka eivät houkuta.
Muistisairaalla esineiden ja tilojen hahmottaminen usein vaikeutuu, minkä vuoksi hän ei ehkä löydä täydestä jääkaapista ruoka-annosta. Jääkaapista kannattaakin poistaa ylimääräiset ruoat ja tarvikkeet, jotta siellä on tilaa asettaa valmiit annokset tai ruoat esille mahdollisimman selkeästi. Muutama valmis ruoka-annos, etualalle asetettu jogurttipurkki tai kelmun alla oleva voileipä saattavat osua silmään ja käteen.

Myös värit auttavat hahmottamisessa, vaaleat tai liian tummat esineet ja tavarat häviävät taustaan tai tavaroiden keskelle.

Siirrä einesruoka posliinilautaselle, laita pöytään iloisenvärisiä lautasliinoja ja lempiastioita. Ihanteellista olisi, jos ainakin joskus valmisruoan ohella olisi tarjolla kotiruokaa ja sesonkituotteita, kuten tuoreita marjoja ja hedelmiä, juuri keitettyjä perunoita..

Paras tapa saada muistisairas syömään, on seura! Syöminen on sosiaalinen tapahtuma ja etenkin vanhukselle ja muistisairaalle se olisi erityisen tärkeää, koska ruoka itsessään ei välttämättä enää houkuttele syömään.