Joulumuistoja

Joulun lähestyessä olemme jutelleet asiakkaiden kanssa tietenkin joulusta: mikä se on se paras jouluruoka, entäpä rakkain joululaulu? Miten joulua yleensä aiotaan viettää? Kovinkaan moni ikäihminen ei enää halua jouluhössötyksiä, mutta hämmästyttävän moni muistelee lapsuuden jouluja mielellään. Mukava on ollut myös huomata, että huolimatta sota-ajoista ja puutteesta, lapsuuden joulumuistot ovat iloisia ja onnellisia.

Asiakkaitani kuunnellessani olen muistellut myös omia joulujani ja miettinyt, miten lapsuuden kokemukset ovat vaikuttaneet ajatuksiini joulunvietosta.

Lapsuuteni ajoittuu 1960- 70-luvuille, jolloin vanhat arvot ja perinteet kyseenalaistettiin, haluttiin olla moderneja. Meidän perheessä ei juurikaan joulusta perustettu - ehkäpä juuri siksi minulle jouluperinteistä on tullut tärkeitä. Silloin tehtiin myös vielä pitkää työviikkoa, lauantaikin oli työpäivä. Isäni oli kuollut ollessani seitsemän vuotias, joten äitini hoiti yksin taloutta. Ei ihme, ettei hän jaksanut joulua järjestää. Oli meillä kuitenkin lahjoja, kinkkua ja kuusikin käytiin joskus lähimetsästä "lainaamassa" yhdessä isoveljieni kanssa.



Tuoreen kuusen tuoksu säilyy muistoissa


Kuusi oli aina ihmeellisen kaunis, kimalteleva ja säihkyvä. Hopeisesta koristenauhasta sai ihanan kruunun prinsessaleikkeihin. Koulussa oli askerreltu lippunauha kuusen oksille, lisäksi ripustettiin roikkumaan enkelikarkkeja. Jostain syystä niitä piti aina maistaa, vaikka tiesikin että ne maistuivat pahalle!

Kilisevää enkelikelloa meillä ei koskaan ollut, sitä kadehdin aina kaveriperheissä. Nyt sellainen on ilokseni löytynyt mieheni kotitalon kaapista!

20181223 142935
IMG 20190106 0001
Joulupukin en muista meillä käyneen, mutta joitakin lahjoja on jäänyt mieleen. Lähikaupan hyllyllä oli mielestäni mahdottoman kaunis, vihreä maljakko. Kävin sitä ihailemassa ja pelkäsin, että joku ostaisi ennen joulua. Kun sain joululahjoja varten rahaa äidiltä, kävin sen heti ostamassa - lahjaksi äidille tietysti. Kyllä äitikin siitä varmasti tykkäsi, mutta eniten se taisi ihastuttaa itseäni! Onneksi se on säilynyt aikojen saatossa ehjänä ja on nyt minulla muistona :)

Itselleni saaduista lahjoista Anja-nukke on oikeastaan vain kuvamuistona. Hän on nyt noin 55-vuotias ja edelleen tallessa. Mököttävä ilmeeni ei kuulema johtunut epämieluisasta lahjasta vaan siitä, että tukka oli huonosti. Olin nääs leikellyt sitä itse ja äiti koitti siloitella pahimpia aukkoja..

Lahjoja köyhille...


Alle kouluikäisinä päätimme naapurin lasten kanssa muistaa jouluna "köyhiä". Jostain syystä ajattelimme, että eräässä naapurissa asuu köyhiä lapsia. Paketoimme joitakin omia vanhoja lelujamme - taisi olla yksi käsipuoli nukkekin joukossa - lahjoittaaksemme ne köyhän talon lapsille. Tarkennuksena tähän sanottakoon, että meidän kenenkään perheet eivät olleet varakkaita eikä siihen aikaan muutenkaan ollut paljon leluja - siitä huolimatta ajattelimme, että naapurissa olivat asiat vielä huonommin.

Kovin suuri menestys tämä operaatio ei ollut eikä talon äiti ajatuksestamme ilahtunut. Köyhien auttaminen jäi sillä kertaa siihen.

Perinteillä on merkityksensä


Joulutähti ikkunassa on ehdoton. Punainen tähti tuo mieleen lapsuuden, mutta nykyisin väri vaihtuu jo trendien ja sisustuksen mukaan. Jos mahdollista, haluan käydä aattona hautausmaalla sytyttämässä kyntilät ja nykyisin myös kuuntelemassa kauneimmat joululaulut, mieluiten Tuusulan kauniissa kirkossa. Perheemme ei ole koskaan ollut uskonnollinen, emme ole kuuluneet kirkkoon. Kotimme ei myöskään ollut uskonnon vastainen, ja olen saanut muodostaa omat mielipiteeni. Kirkot ovat minusta kauniita rakennuksia ja pidän niiden tunnelmasta.

Minulle joulutunnelma on aina syntynyt koristeluista, ruoista ja perinteistä. Vaikka lapsuudessani ei perinteistä piitattukaan, olen luonut omat perinteeni jo nuoresta alkaen. Uskon, että me kaikki tarvitsemme juuret ja historian sekä muistoja. Perinteet ovat osa niitä.

En koe lapsena jääneeni mistään paitsi, mutta silti omien perinteiden ja joulutapojen luominen on tuonut minulle turvaa ja pysyvyyttä. Joskus nuorempana ne olivat olivat liiankin ehdottomia, niistä ei hevin voinut joustaa. Nyt voi poimia tilanteen mukaan parhaimmat perinteet ja nauttia niistä.

Toivotan hyvää joulua - juuri sellaista kuin kukin haluaa!
20181218 195440