Ajatuksia auringon noustessa

Kuinka monta kertaa sitä onkaan seurannut muualla maailmassa tapahtuneita katastrofeja, hätää ja sotia. Kauhistuneena, surullisena, hämmästyneenä. Sen on kutenkin voinut unohtaa, kun on laittanut television tai somen kiinni. Sehän on tapahtunut siellä jossain kaukana, mutta minäpä lähden nyt töihin, kuntosalille, tapaamaan kavereita...

Nyt pamahti ja kovaa ihan omassa elämässämme! Korona vyöryi tänne meille Eurooppaan nopeammin kuin kukaan ymmärsi. Mutta miksi emme uskoneet sen tänne tulevan? Minä ainakin kuvittelin viruksen jollain tapaa heikkenevän matkallaan tänne, että saisimme siitä vain vähän rippeitä...

Sitä paitsi kyseessähän on sairaus, tauti, virus. Onhan meillä lääkkeet ja lääkärit sekä huippuosaamista, kyllä se nujerretaan. Emme me Euroopassa tai länsimaissa voi olla voimattomia minkään kulkutaudin edessä. Väärässä olin. Kuten oli jokunen muukin.

Koronakapina


Kuvastaa hyvin nykyistä, yksilökeskeistä aikaamme, että ihmisten on vaikea hyväksyä liikkumista rajoittavia ohjeita ja suosituksia. Ranskassa ja Espanjassa tuhansia ihmisiä sakotetaan, koska he eivät noudata ulkonaliikkumiskieltoa, Saksassa ihmiset kerääntyivät isoina joukkoina puistoihin, Suomessa jonotetaan kauppakeskuksen avajaisiin. Siitä huolimatta, että näin ei saisi tehdä. Mutta kun emme ole koskaan kokeneet tällaista tilannetta, jossa yksilön oikeuksia rajoitettaisiin valtiovallan taholta näin voimakkaasti. Siksi meidän on vaikea hyväksyä sitä.

Yli 70-vuotiaita kehotetaan pysymään kotona ellei ole IHAN PAKKO lähteä kauppaan tai apteekkiin. Toimintaohje koetaan määräämiseksi, syrjimiseksi ja epäreiluksi kohteluksi. Vaikka perusteluna on nimenomaan suojella ikäihmisiä kuolemanvakavalta taudilta.

Monet vanhukset ovat kokeneet jo paljon, nähneet sodat, tietävät mitä puute on. He ovat ehkä sairaita, kivuliaita ja väsyneitä ja ajattelevat, että eihän tuo haittaa vaikka koronakin iskisi. Nyt ei kuitenkaan pidä ajatella asiaa vain omasta näkökulmasta vaan koko yhteiskunnan kannalta. Ei pidä hankkia ehdoin tahdoin tautia, jonka hoitaminen kuormittaa sairaaloita ja terveydenhoitohenkilökuntaa. Presidenttiämme lainaten: "saattaa se oma läheinenkin saada tartunnan!" Puhumattakaan murheesta, jonka vanhuksen sairastuminen tai jopa kuolema tuo läheisille.

Yksin yhdessä


Yksinäisyys on etenkin monelle vanhukselle ja syrjäytyneelle nyt entistäkin vaikeampi ongelma.  Ystävät, naapurit, vapaaehtoiset eivät nyt saisi tulla käymään. Yksinäiselle ihmiselle tämä tilanne on erityisen pelottava, koska ei ole ketään, kenen kanssa purkaa tuntojaan tai kysyä neuvoa.

Kuten yllättävässä hätätilanteessa yleensä, niin myös nyt meissä on herännyt myös suuri huoli kanssaihmisistä ja etenkin vahuksistamme. Se onkin tässä katastrofissa parasta, sillä halu auttaa ja  yhteisöllisyys kukoistavat. Kun voi auttaa muita, se auttaa kestämään omaakin tilannetta paremmin.

Some pullistelee ideoita ja vapaaehtoisia auttajia niin, ei meinaa perässä pysyä! Ikäihmisille kauppa-apua, kirjoja karanteenissa oleville, soitellaan puhelimet kuumina ja lauletaan yhdessä parvekkeilla. Varmasti näistä poikii myös hyviä käytäntöjä, joita voidaan jatkaa normaalioloissakin.

Opetellaanko taas syömään yhdessä?


Niin kauhealta ja lopulliselta kuin nyt kaikki tuntuukin, tiedämme kuitenkin sen olevan väliaikaista. Ehkä jo muutaman kuukauden kuluttua palaamme normaaliin elämään. Se luo toivoa. Kunhan vain päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan selviämme, on painajainen pian ohi. Käytetään tämä aika hyvin! Ohjeita ja vinkkejä pukkaa nyt joka tuutista siihen, mitä kaikkea nyt voikaan kotona tehdä!

Toivottavasti vanhat hyvät arvomme palaisivat edes vähän kunniaan. Sen sijaan, että jokainen perheenjäsen menee omia menojaan ja syö mikroruokaa yksinään tietokoneen tai telkkarin äärellä, meillä huomattaisiin miten kiva onkaan olla yhdessä perheen kanssa. Huomattaisiin, että itse tehty ruoka onkin tosi hyvää! Huomattaisin, että ihan hyvin lapsetkin pärjäävät - elleivät jopa paremmin - kun heitä ei kuskata harrastuksiin useita kertoja viikossa. Huomattaisiin, että sitä voi vain olla, eikä jatkuvaa viriketulvaa tarvita. No, ehkä tämä menee jo utopian puolelle?


20200322 065116 (2)